Ongelmia paratiisissa

Kaliforniassa ei voi välttyä auringolta, surffaukselta – ja ympäristöongelmilta. Piilaakson malliin niitä ratkotaan virtuaalitodellisuudessa.

Teksti ja kuvat: Hilla Kurki

surfin_20_web

“Tervetuloa Stanfordiin, tervetuloa paratiisiin”, ovat dekaanin ensimmäiset sanat meille. Olen lentänyt kokonaisen vuorokauden ja seison aikaerorasituksesta heikkona Stanfordin yliopiston nurmikolla. Olen täällä aloittamassa kahdeksan viikon intensiivijaksoa osana yliopiston vaihto-ohjelmaa.

Opin pian, että Kaliforniassa paistaa aina aurinko. Jatkuvalla auringonpaisteella on kuitenkin varjopuolensa. Osavaltio on joutunut aloittamaan tänä kesänä veden säännöstelyn jo neljä vuotta jatkuneen kuivuuden vuoksi. Tavoitteena on vähentää veden kulutusta 25 prosenttia kuivuutta edeltävistä lukemista, jotta pohjavesi ei loppuisi kokonaan. Hankkeen tueksi on ideoitu jopa Twitter-kampanja, jossa on mahdollista kannella liian vehreän nurmikon omaavasta naapurista.

stanford_05_web

Kampuksella kuivuus on silmiinpistävää. Suihkulähteet seisovat tyhjinä ja vihreimmät nurmialueet paljastuvat muoviksi. ”

Kampuksen alueella sijainnut järvi, Lake Lagunita, on enää ruohoa kasvava kuoppa, jonka keskelle joku on kantanut punaisen nahkasohvan. 12 miljoonaa puuta on jo kuollut ja rajut metsäpalot yleistyneet. Kun kaivot kuivuvat eikä peltoja voi viljellä, kokonaiset kaupungit uhkaavat kadota kartalta. Ihmiset muuttavat veden perässä.

Kalifornia on tuottanut lähes puolet koko Yhdysvaltojen hedelmä- ja vihannessadosta, joten yhden osavaltion kärsimys saattaa muuttaa koko maan ruokailutottumukset. Ilman vettä ei ole elämää.

Asuntolassa naapurini on australialainen James Mac-Price, 27. James soittaa akustista kitaraa iltaisin, juo olutta paljasjaloin, ja hänen huoneensa nurkassa lojuu surffilauta. James on myös vastavalmistunut ympäristötekniikan koulutusohjelmasta Perthin yliopistosta. Hän on Stanfordissa osallistuakseen Piilakson Innovaatioakatemiaan ja löytääkseen ratkaisun meriä saastuttavan muovijätteen ongelmaan.

stanford_07

“Muovin joutuminen valtameriin on äärimmäisen haitallista. Kilpikonnat syövät jatkuvasti muovipusseja luullen niitä meduusoiksi, ja kymmeniä tuhansia lintuja kuolee vuosittain syötyään muovinpaloja”, James kuvaa ongelman laajuutta.

Merten muovi ei ole vain eläinkunnan ongelma. Kun muovi hajoaa tarpeeksi pieneksi, se kulkeutuu osaksi ravintoketjua: mikro-organismit syövät muovia, pienet kalat taas syövät mikro-organismeja ja isommat kalat pienempiä kaloja.

“Kalat, joita syömme, ovat jo osaksi muovia. Jokaisesta palasta merestä kalastettua kalaa voidaan mitata muovia milligrammoissa”, James kertoo.

surfin_03_web

Uskon, että tämän kokemuksen jälkeen ihmiset ymmärtävät sekä meren että rantojen puhtaanapidon tärkeyden paremmin. Pari meksikolaista kaveria sanoi jo minulle, että he aikovat jatkossa pitää huolta, että siivoavat kavereineen jälkensä rantapäivien päätteeksi”

James järjesti vapaa-ajallaan Stanfordin opiskelijoille ekologisen surffikoulun, jonka tarkoituksena oli lisätä tietoisuutta mereen päätyvän muovijätteen ongelmista.

“Moni päätyy Stanfordista johtaja-asemaan, joten ajattelin tämän olevan hyvä mahdollisuus vaikuttaa tuleviin vaikuttajiin.”

Osallistujat pääsivät kokeilemaan surffausta pienryhmissä ammattilaisten opastuksella. Osana tapahtumaa surffareiden suosima ranta siivottiin roskista.

Koe, mitä kulutat

Kalifornia on tunnettu älylaitteita tuottavasta Piilaaksosta sekä elokuvateollisuuden keskittymästä Hollywoodista. Molemmat paikat ovat eskapismin alkulähteitä, jotka vieraannuttavat meitä todellisuudesta. Luonto on kuitenkin tehnyt itsestään mahdottoman sivuuttaa.

Juuri kokemuksellisuus voi olla avain ympäristön pelastamiseen, uskoo Jamesin tavoin Stanfordin Virtuaalitodellisuuden tutkimuslaitoksen johtaja Jeremy Bailenson.

On helppoa muuttaa ihmisten asenteita, mutta käytöksen muuttaminen on vaikeaa. Kun kokee jotain omakohtaisesti, sen alkaa nähdä eri valossa.”

Virtuaalitodellisuuden tutkimuslaitos perustuu mukaansatempaavien eli immersiivisten kokemusten luomiseen. Illuusio toisesta todellisuudesta luodaan liikkeentunnistukseen perustuvalla animoinnilla, joka välitetään koehenkilöille Oculus Rift -virtuaalitodellisuuslaseilla.

virtual_lab_03_web

Pääsen kokeilemaan skenaariota, jossa lattialla on virtuaalinen lankku. Sen päälle astuessani huone ympäriltäni katoaa, ja löydän itseni korkealta kaupungin päältä. Tunne on huimaava: jalkani tärisevät ja vatsaani vääntää, vaikka oikeasti seison tukevasti lattialla. Joudun keräämään rohkeutta useamman minuutin, ennen kuin uskallan astua lankulta virtuaaliseen pudotukseen.

Tällaisia aitoja tunnereaktioita Bailenson haluaa hyödyntää ekologisemman ajattelun, ja varsinkin tekojen, lisäämiseksi. Tutkimuskeskus on koodannut tilanteita, joissa ihmiset joutuvat kaatamaan paperinkulutustaan vastaavan määrän puita tai näkevät itsensä näköisen avatarin syömässä saman verran hiiliä, kuin mitä heidän lämpimän veden kulutuksensa vaatii. Bailensonin mukaan todelta näyttävät epämiellyttävät tilanteet saavat ihmiset muuttamaan käytöstään, ainakin lyhyellä aikavälillä.

Yhdessä meribiologien kanssa Bailensonin tiimi on luonut 15 minuutin virtuaalisen kävelyn merenpohjassa. Kävelyn aikana vesi alkaa hiljalleen saastua ja kalat ympärillä kuolla samalla kun kertojaääni selostaa faktoja meren happamoitumisesta.

virtual_lab_08_web

“Aiomme laittaa tiedoston maksuttomasti ladattavaksi kotisivuillemme. Jatkossa virtuaalitodellisuutta voidaan käyttää osana tehokkaampaa opetusta, kun virtuaalilasit yleistyvät kouluissa”, Bailenson ennustaa.

Vihreät innovaatiot ovat samanaikaisesti hyödyllisiä ja rajallisia – tämän havaitsemiseen ei tarvita erillisiä laseja tai simuloituja katastrofeja. Samalla kun ihmisistä muovataan ympäristötietoisia kuluttajia, fossiilinen energiateollisuus ja muut isot ympäristön saastuttajat pysyvät edelleen kuluttajien vihreiden valintojen ulottumattomissa.

Kokemuksellista opetusta voi olla vaikea lisätä epäekologisten suuryritysten liiketoimintamalleihin. Siksi näitä toimijoita tulisi ravistella yhä vahvemmin hereille hyväksymään se kiistaton todellisuus, että maailmamme kuluva ja rajallinen.